Kiirastorstai ja lankalauantai

Kiirastorstai on lainaa ruotsista, jossa se nykymuodossa on skärtorsdag. Sanan muinaisruotsalainen muoto oli skirsla-thorsdagher eli puhdistuspäivä. Nykyruotsin skär tarkoittaa puhdasta. Thorsdagher, nykyruotsin torsdag  oli Thor-jumalan kunniaksi nimitetty Thorin päivä.

Pääsiäislauantaita sanotaan usein lankalauantaiksi. Langan kanssa tällä ei oikeastaan ole mitään tekemistä. Muinaisruotsissa pitkäperjantai oli langa fredagher. Pitkän perjantain jälkeen ruvettiin puhumaan myös pitkästä lauantaista. Sana langa muuttui suomen kielessä muotoon lanka. Näin syntyi käsite lankalauantai. Sana lauantai on myös lainaa ruotsista. Muinaisruotsiksi se oli loghardagher, islanniksi laugardagr, norjaksi laugardag. Nämä sanat ovat tarkoittaneet peseytymispäivää. Sellainen se lauantai Suomessakin on perinteisesti ollut, saunapäivä.

Sivistäviä sanoja

Sivistäviä sanoja

Sivistyssanat ovat sanoja, joilla sivistyneet ihmiset keskustelevat vaikuttaakseen sivistyneiltä.   Sivistyssanaksi ei kelpaa suomenkielinen sana. Se on siihen liian ymmärrettävä ja yksinkertainen. Siksi sivistyssanat on lainattu muista, mieluiten sivistyskielistä, joissa ne alun perin ovat tarkoittaneet ihan tavallisia asioita, ja ihan sivistymättömät ihmiset ovat käyttäneet niitä. 

Sanan sivistys toi kieleemme yliopistomies ja kielenkääntäjä Reinhold von Becker 1800-luvun alussa. Se on johdettu sanasta siveä, joka tavanomaisen merkityksensä lisäksi on suomen murteissa tarkoittanut säyseää, siivoa, siistiä, sievää ja hyvää. Verbi sivistää on tarkoittanut siistimistä, siivoamista, raivaamista ja koristamista. 

Kulttuuri

Sivistystä sanotaan joskus kulttuuriksi ja kulttuuri, jos mikä on sivistyssana. Sana kulttuuri tulee latinasta, jossa se on ollut muodossa cultura ja on tarkoittanut maanviljelyä, jalostusta ja palvontaa,  siis ihan tavallisia asioita. Tämä on vanha indoeurooppalainen sana, jonka alkumuodoksi tutkijat ovat rekonstruoineet sanan kel eli kääntyä, kääntää. 

Sanan konstruoida alku on latinassa, jossa constructio tarkoitti pinoamista ja rakentamista. Kun tämän sanan eteen pantiin liite re-, joka tarkoitti mm. 'taaksepäin ja takaisin,  saatiin sana rekonstruoida. Kielitieteessä se tarkoittaa sanan oletettuun alkumuotoonsa palauttamista.

Barbaarit

Sivistyskansojen kuten kreikkalaisten ja roomalaisten naapureina asuvia kansoja sanottiin barbaareiksi. Tämä sana tulee kreikan sanasta barberos ja on tarkoittanut sellaisia kansoja, jotka eivät puhu kreikkaa tai latinaa. Sanskritinkielinen sana barbara on alun perin tarkoittanut änkyttäjää. 

Joissakin maamme kaksikielisissä kaupungeissa tai taajamissa saatamme nähdä kahvilan, jonka ovessa on teksti Bar Baari. Se ei kuitenkaan tarkoita änkyttäjää.

Jumalaiset nimet

Jumalista

Jumala on vanha itämerensuomalainen sana. joka on ollut käytössä jo paljon ennen kuin kristinusko tänne pohjolaan tuotiin.  Lähisukukielissämme karjalassa ja vatjassa se on sama kuin suomessa eli Jumala, vepsässä, virossa ja liivissä Jumal. Kirjoitetussa muodossa sana esiintyy ensimmäisen kerran vuonna 1026 muinaisnorjalaisessa matkakuvauksessa. Siinä kerrotaan, että bjarmien eli karjalaisten maassa oli pyhässä lehdossa Jomalin kuvapatsas. 

Jumala-sanaa on verrattu myös etäisemmissä sukukielissämme oleviin sanoihin, jotka ovat tarkoittaneet mm. taivasta, salamaa ja ylijumalaa. Sanan lähtökohdaksi on kuitenkin ehdotettu myös muinaisen sanskritin sanaa dyman, joka on tarkoittanut taivaallista ja loistavan kirkasta. Todella vanha sana, kenties ikuinen.

Ruotsiksi Gud

Ruotsiksi jumala on Gud. Tämä sana oli suunnilleen samassa muodossa jo muinaisruotsissa. Saksassa se on Gott ja englannissa God. Sanan alkuperästä on paljokin kiistelty. Luultavimmin se on vanha indoeurooppalainen sana ja on alun perin tarkoittanut rukoilemista, huutamista ja kutsumista. Sen juuret saattavat yltää aina intialaisten muinaisen Indra- jumalan nimeen liitettyyn attribuuttiin. 

Islamilaisten jumalan nimi on Allah. Sanan alussa oleva al- on määräinen artikkeli kuten englannin the. Sana loppuosa -llah tarkoittaa Jumalaa ja lienee samaa alkuperää kuin heprean kielen Jumalaa tarkoittava Elohim. 

Jumalattomat ateistit

On ihmisiä, joka eivät usko minkäänlaisiin jumaliin. Heitä sanotaan ateisteiksi. Sana tulee suomeen ruotsin, saksan ja ranskan kautta. Ranskaksi se oli atheé eli jumalankieltäjä. Lähtökohtana on kreikan kielen atheos ja tarkoittaa jumalattomuutta. Alkutavu a- on suunnilleen sama kuin suomen ei ja loppuosa theos tarkoittaa jumalaa.

Tällaisia sanojen muinaismuotoja miettiessä täytyy muistaa, että jokaisella sanalla on ehkä vieläkin vanhempia muotoja. Ja ainahan kaikki maailman kielet voidaan yrittää palauttaa Baabelin tornin juurella tapahtuneeseen suureen kielten sekoittumiseen.