Viljakasvit

Viljakasvit

Viljaa on viljelty maailmassa varmaan jo 10 000 vuotta. Sen alku on Lähi-Idässä. Suomessakin tätä elinkeinoa on jossakin määrin harjoitettu noin 5000 vuotta. Yleisimpiä viljelyskasvejamme ovat vehnä, ohra, kaura ja ruis.  

Sana ruis tunnetaan kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä. Karjalaksi se on sama kuin suomeksi, Lyydiksi se on rugiž, -z, -s, vepsäksi rugiž, vatjaksi rüiz, rüz, viroksi rukis, liiviksi riggez. Sana saattaa olla laina germaanista kielistä. Kantaskandinaviassa se olisi ollut rugis, muinaisnorjassa rugr, muinaisruotsissa rogher. Nykyruotsiksi se on råg, nykytanskaksi rug, anglosaksisissa kielissä ryge. 

Ruis-sanan alkuperän toiseksi mahdolliseksi vaihtoehdoksi tutkijat ovat esittäneet balttilaisia kieliä. Liettuaksi ruis on rugys, latviaksi rudzis. Muinaispreussiksi se oli ruggis ja tarkoitti rukiinjyvää. 

Kaura ja ohra

Myös sana kaura tunnetaan kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä. Inkerissä se on kagra, karjalassa kakra ja kagra, lyydissä kagr(e), vepsässä kagr, vatjassa kagra, virossa kaer ja liivissä kagger. Nämä sanat ovat lainaa germaanisista kielistä. Muinaisgootiksi se oli hagri ja muinaisruotsiksi haghre. Nykyruotsin murteissa se on vieläkin hagre ja hagra. Saattavat olla samaa juurta kuin nykynorjan murteissa hevosen häntää ja harjaa tarkoittava hagr. 

Nykyruotsin kauraa tarkoittava havre on tutkijoiden mukaan eri alkuperää kuin edellä mainitut sanat. Muinaisnorjassa se oli hafri, muinaisalasaksassa haboro, muinaisyläsaksassa habaro. Nykysaksaksi se on Hafer. Germaaniseksi alkuperäismuodoksi on rekonstruoitu sana habran. 

Ohra, itämurteissa otra on vanha balttilainen laina. Inkeriksi se on ozra, odra, karjalaksi osra, lyydiksi ozra, vepsäksi ozr, vatjaksi ozra, viroksi oder, liiviksi vodarz. Liettuaksi se on aštras ja tarkoitta terävää.

Vehnä ja riisi 

Vehnä esiintyy itämerensuomalaisissa kielissä suomen lisäksi ainoastaan inkerissä ja karjalassa. Etäsukukielessämme mordvassa se on vis, višä ja tseremississä wišta. 

Viroksi karjalaksi ja vatjaksi vehnä on nisu, vepsäksi ja lyydiksi nizu, liiviksi nizzaz. Nisu  lienee  johdannainen sanasta nisä, joka olisi alun perin tarkoittanut makupalaa tms. 

Riisi on lainautunut kieleemme ruotsista. Nykyruotsissa se on ris. Sinne se on tullut muun Euroopan kautta kreikan ja latinan kielistä, joissa se muodossa on oryza. Alun perin sana on tullut Intiasta. Muinaisintian vrihih tarkoitti riisiä. 

Riisi on myös paperimitta, 500 arkkia, nykyruotsiksi se on ris, saksassa Ries, italiaksi ja latinaksi risma. Sanan alkuperä on arabian kielen sanassa rizma, joka tarkoittaa pakettia, tukkua ja nippua.

Kolmas riisimme on sanassa riisitauti. Tämän sanan mallina on venäjän gryža, joka tarkoittaa tyrää ja kalvavaa tai viiltävää kipua. Sana on johdettu verbistä gryzt eli kalvaa.

Kiroillaan

Kirosanat

Kirosana eli voimasana on sellainen sana, jota käytetään silloin, kun muut sanat tuntuvat liian laimeilta. Niillä voidaan ilmaista sekä iloa että surua. Niillä voidaan myös vahvistaa jotakin tunnelmaa. Kun ei riitä, että on ollut hauskaa, voidaan sanoa esimerkiksi, että on ollut helvetin tai saatanan hauskaa. Jos asiat taas luistavat oikein huonosti voidaan sanoa, että menee helvetin tai saatanan huonosti. Ei kirosana välttämättä ilmaise pelkkiä kielteisiä tunteita. 

Kirota on vanha itämerensuomalainen sana. Inkerin kielen kero on kiro ja kirosana, kerota on kirota. Karjalan kirota tarkoittaa kiroamista, sadattelemista, haukkumista, moittimista, sättimistä, solvaamista ja torumista. Lyydin kirota on torumista, haukkumista, moittimista ja sättimistä.. Vepsän kirota on sama kuin suomessa, samoin vatjan tsirota. Viron kiruda tarkoittaa kiroilua ja noitumista. Suomen kielen kirosanoja ovat esimerkiksi saatana, perkele, piru ja helvetti.

Saatana

Saatana on tullut suomen kieleen ruotsin kautta. Vanhemmassa ruotsin kielessä se oli sathan, nykyruotsissa satan. Se on aina tarkoittanut saatanaa ja sielun vihollista. Se on kelvannut myös voimasanaksi kuten suomessakin. Ruotsiin sana lienee tullut saksasta. Saksaan se lainautui latinasta (lat. satanas) ja kreikasta (kreik. satan), joissa se tarkoitti sielun vihollista. Näiden sanojen takana on heprean kielen sana satan eli vastustaja.

Suomen kielessä tämän sanan lievempiä muotoja ovat esimerkiksi saakeli, saamari, samperi, saakutti jne.

Perkele

Perkele on kielessämme vanha balttilainen laina. Liettuan kielen perkunas tarkoittaa ukkosta ja ukkosen jumalaa. Samaa tarkoitti myös muinaispreussin percunis. Viron põrgu tarkoittaa helvettiä. Vanhassa tanskan kielessä se oli perskild ja ruotsin murteissa pärkel ja pärkkel. Perkelettä sanotaan joskus myös piruksi. tämä sana tulee venäjän sanasta perun ja on muinaisvenäjässä tarkoittanut ukkosen jumalaa. Nykyruotsissa perkelettä vastaava sana on djävul. Muinaisruotsissa se oli diaevul, islannissa djofull. Nämä tulevat latinan ja kreikan sanoista dia'bolus ja dia'bolos. Ne ovat tarkoittaneet syyttäjää ja panettelijaa.

Jos perkele tuntuu liian karkealta sanalta, se voidaan korvata vaikkapa sanoilla perhana, peeveli, peijakas. Ruotsalaisen djävul-sanan suomalaisempi muoto on jeeveli. 

Helvetti

Perkeleen ja pirun asuinpaikka helvetti on tullut suomeen ruotsista. Siis sanana.  Lähisukukielissämme inkerissä, karjalassa ja vatjassa helvetti tarkoittaa samaa kuin meillä, viron murteissa helvet on piru. Muinaisessa alasaksassa sana oli  hellwiti, anglosaksisissa kielissä hellewite ja tarkoitti alun perin helvetin rangaistusta. Ruotsin kielen vanhimmissa muodoissa hael tarkoitti kuoleman valtakuntaa, myöhemmin häelvitte ja helvete helvettiä ja manalaa. Nykyruotsissa sana on muodossa helvete.

Tämän saman sanan suomenkielisiä rinnakkaismuotoja ovat hemmetti, helkkari ja helskutti.