Sotilasarvoja

Marsalkasta sotamiehiin

Hevosrengistä sotavoimien ylimmäksi päälliköksi. Tällainen urakierto on ollut marsalkalla. Ei kuitenkaan ihan aina henkilönä vaan sanana.

Sana marsalkka on lainautunut suomeen ruotsista. Vanhassa ruotsin kielessä sana marsalk on tarkoittanut kuninkaan tallimestaria, ratsuväen päällikköä ja sotaväen päämiestä. Kantaskandinavian   kielessä se tarkoitti tallimestaria ja ratsuväen päällikköä. Muinaisyläsaksassa marashscalc tarkoitti hevosrenkiä. Sanan germaaniseksi alkumuodoksi tutkijat ovat rekonstruoineet sanan marhaskalka. Hevosrenkiä sekin olisi tarkoittanut.

Suomen armeijan maavoimissa marsalkka on kaikkein korkea-arvoisin herra. Hänen jälkeensä tulevat kenraalit. Ruotsista tämäkin sana on kieleemme lainautunut. Nykyruotsiksi se on general. Se on ollut Ruotsissa sotilasarvona 1600-luvulta alkaen. Sanan takana on ranskalainen arvonimi capitaine général tai colonel général 'pää- tai yleispäällikkö'. Tässä capitaine-sanassa on myös suomen kielen kapteeni-sanan alku. Näiden molempien sanojen takana on sana caput 'pää'. Général-sanan lähtökohta on latinan generalis 'syntyperään liittyä, yleinen'. Tämän sanan takana on latinan sana genus 'suku, jälkeläinen laatu, laji ja luokka'.

Eversti ja majuri

Korkea-arvoinen upseeri on myös eversti mallinaan  ruotsin överste. Tämä on käännös saksankielisestä sanasta Oberst, aikaisempi muoto Obrist ja tarkoitti alun perin vain ylintä, myöhemmin ylintä johtajaa. Näiden sanojen alku on saksan sanassa ober, joka on komparatiivimuoto prepositiosta ob 'yläpuolella'.

Majuri on laina ruotsina sanasta major. Saksassa se on Major, espanjassa mayor. Näiden sanojen takana on latinan maior 'suurempi, vanhempi'. Maior on komparatiivimuoto adjektiivista magnus 'suuri'. Näiden sanojen alkumuodoksi on rekonstruoitu sana meg. Ikivanha indoeurooppalainen sana. 

Luutnantti tulee kieleemme ruotsista, jossa se on löjtnant. Tämä taas tulee saksan (Leutnant) kautta ranskasta.  Ranskan lieutenant on tarkoittanut mm päällikön alaista ja sijaista. Sanan alussa oleva lieu- tarkoittaa paikkaa, -tenant pitävää.

Luutnantti ja vänrikki

Vänrikki on ruotsiksi fänrik. Ruotsin kieleen se tuli saksasta. Sana oli jo 1500-luvulla muodossa Fahnrich. Tämä muodostuu sanoista fano 'lippu' ja -rich 'mahtava' Jälkimmäinen osa on nykysaksassa reich ja tarkoittaa rikasta. Myöhäisyläsaksassa faneri on tarkoittanut lipunkantajaa. 

Vääpeli, ruotsiksi väbel oli saksassa vv. 700-1100 Weibel. Tämän sanan lähtö on muinaissaksan  sanassa weibon 'liikkua sinne tänne'. Sana otettiin Saksassa sotilasarvoksi 1500-luvulla. Myöhäisyläsaksassa se tarkoitti oikeuden palvelijaa ja vanhemmassa uusruotsissa oikeuden vahtimestaria. 

Kersantti ja korpraali

Kersantti on ruotsiksi sergeant ja on tarkoittanut 1600-luvulla palvelijaa ja kersanttia. Ranskassa sana sergent tarkoitti 1050-luvulla palvelijaa ja 1588 vuodesta alkaen kersanttia. Sanan alku on latinan sanassa serviens 'palveleva'. Tämä taas johtuu sanasta servire 'olla orjana, palvella'. Latinan servus tarkoittaa orjaa.   

Korpraali tulee ruotsin sanasta korpral, Se on tarkoittanut päällikköä ja ylempiaroista miehistön jäsentä. Ranskan caporal on tarkoitanut päällikköä ja vuoden 1571 jälkeen alinta aliupseeria. Italiaksi korpraali oli caporale, jonka lähtökohta on sana capo 'pää'. Näidenkin sanojen alkuperä on latinan sanassa caput eli pää.

Sota ja mies

Sotamies, sotilasarvo sekin. Siis sotiva mies, joita kaikki edellisetkin tietenkin ovat. Sana sota on vanha on kaikissa lähisukukielissämme suunnilleen samanlaisena ja tarkoittaakin samaa. Etäsukukielessämme mordvassa sana on muodossa sudoms ja tarkoittaa manaamista ja kiroamista. Melko sattuva merkitys. Mies-sanalla on vastineensa kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä, merkitys sama kuin suomessa.

Edellä mainitut arvonimet kuuluvat armeijaan. Lainaa on tämäkin sana, ruotsin kautta ranskasta tullut. Ruotsissa se on arme, ranskassa armeé, joka on johdannainen verbistä armer 'aseistaa'. Näiden sanojen takana on latinan sana armare 'varustaa, aseistaa'. Latinan armata tarkoittaa sotavoimia. Espanjan sana armada kuuluu samaan sanueeseen.

Alko-etymologiaa

1930-luvulla Viipurissa oli  kenkäkauppias nimeltään Alpo  Kolehmainen. Hän muodosti nimensä alkukirjaimista tuotemerkin ALKO. Tämä nimi oli mm. hänen myymiensä kenkien pohjissa. Muuan vanha viipurilainen toimittajakin kertoi minulle aikoinaan kävelleensä ALKO-merkkiset kengät jaloissaan. Tällä tuotemerkillä ei siis alun perin ollut mitään tekemistä alkoholin kanssa.

Alpo Kolehmainen meni konkurssiin ja konsuli, tehtailija Mikko Vilska osti konkurssipesän tuotemerkkeineen.

Kun Oy Alkoholiliike Ab vuonna 1932 perustettiin, yhtiö osti tuotemerkin ALKO käyttöoikeuden Vilskalta. Hinta oli huimat 1500 markkaa. Sillä sai tuohon aikaa 60 pulloa virolaista paloviinaa. Halvalla meni. 

Alkoholi

Sana alkoholi tulee arabian kielestä, jossa se oli muodossa *al-kuhl tai *al-kohl. Sanan etuliite al- on sama kuin englannin kielen määräinen artikkeli the. *Kohl, *kuhl tarkoitti antimonia (suomeksi kai lyijyhohde). Siitä tehty jauhe sekoitettiin veteen. Tällaisella tahnalla värjättiin kulmakarvoja. Alkoholi oli siis alun perin jonkinlainen silmämeikki.

Sana *alkuhl - *alkohl rupesi vähitellen tarkoittamaan minkä tahansa aineen hienointa osaa. Kun arabialaiset joskus vuonna 1000 jKr. keksivät tislaustaidon, sana rupesi tarkoittamaan myös viinin hienointa osaa eli spiritus vinoa, viinin henkeä, sielua. Vielä 1700-luvulla ranskalainen Trevoux’n sanakirja kertoo sanan alkohol tarkoittavan jauhetta.

Elias Lönnrot suomensi sanan alkohol sanalla ydinviina. Tämä sana ei koskaan vakiintunut kieleemme. 

Olen käsitellyt näitä asioita mm. Tiede-lehden numerossa 7/2002.

Rippikoulu

Rippikoulu

Sana rippi tarkoittaa (Herran) ehtoollista. Mutta myös nuhtelua ja nuhdesaarnaa. Sana on tullut suomen kieleen myöhäisestä muinaisruotsista, jossa se on ollut muodossa skipt ja skrift ja tarkoittanut ripitystä, synnintunnustusta, katumusta ja katumuksenharjoitusta. Nykyruotsiksi se on skrift ja tarkoittaa rippiä. Näiden sanojen alku on latinankielisessä sanassa scriptum, joka tarkoittaa kirjoitusta ja kirjaa.

Sana koulu on laina ruotsista. Nykyruotsiksi se on skola. Se muinaisruotsalainen muoto oli skole ja tarkoitti luentoa ja koulua. Kantaskandinaavialainen muoto oli schole. anglosaksisten muinaiskielten scol. Nämä sanat ovat lähtöisin latinan luentoa, esitelmää, oppilaitosta, koulua ja koulukuntaa tarkoittavasta sanasta schola. Tämän juuret taas ovat kreikankielisessä sanassa skhole, joka on tarkoittanut vapaa-aikaa, lepohetkeä ja henkistä askartelua lepoaikoina. Siis aivan eri asiaa kuin nykykoulumme. 

Konfirmaatio 

Rippikoulu huipentuu ripille pääsyy eli konfirmaatioon, jota usein sanotaan ripille pääsemiseksi.  Tämä tulee latinan verbistä confirmare, joka tarkoittaa lujittamista, vahvistamista, voimistamista ja turvaamista. 

Konfirmaatio tapahtuu kirkossa. Tämä sana on luultavimmin lainaa ruotsista. Nykyruotsiksi se on kyrka. Muinaisruotsalainen muoto oli kirkia ja kyrkia, muinaisnorjalainen kyrkja, kirkja, muinaisalasaksalainen kirika, muinaisyläsaksalainen kiricha. Sanan lähtömuoto on kreikan kyriakon, kyrikon 'Herran huone, Herralle kuuluva'. Kreikan kyrios tarkoittaa Herraa.

Öylätti ja viini 

Konfirmaatioon kuuluvat erottamattomasti myös leipä eli öylätti ja viini, jonka pappi konfirmoitaville jakaa. Sana öylätti on lainautunut suomeen luultavimmin ruotsissa, jossa se nykyisin on muodossa oblat. Muinaisruotsissa se oli öfläte tai ofläte. Joissakin ruotsin murteissa se on vieläkin övlät. Tällaisesta muodosta se lienee suomeenkin lainautunut. Sanan takana on kirkkolatinan ehtoollisleipää tarkoittava oblata, jonka takana taas on latinan oblatum eli esille pantu, uhrattu, uhri. Oblatum on passiivin partisiipin perfekti verbistä offere 'tarjota, viedä eteen'.

Sana viini on lainautunut suomeen skandinaavisista kielistä, joissa se oli muodossa viina ja tarkoittanut nimenomaan viiniä.  Tällaisena se tuli suomen kieleenkin.  Esimerkiksi Agricolan Uuden testamentin käännöksessä viinirypäle on Wina maria. Nykyruotsiksi viini  on vin, saksaksi Wein, englanniksi wine jne. Latinan vinum lienee näiden sanojen lähtömuoto. Mikä on tämän sanan takana, on epäselvää. Jotkut tutkijat arvelevat sanan tulevan jostakin kaukasialaisesta kielestä. Sanan rekonstruoitu alkumuoto voisi olla vaikka voino.

Pappi ja pastori 

Pappihan tämän leivän ja viinin jakaa. Sana pappi on suomessa slaavilainen laina. Venäjäksi pappi on pop. Myöhäisalasaksassa se oli muodossa pfaffo. Sanaa on pidetty alun perin kreikasta tulleena, mutta myös germaanista alkuperää jotkut pitävät mahdollisena. 

Pappia sanotaan myös pastoriksi. Tämä sana johtuu latinan sanasta pastor eli paimen. 

Edellä käsittelemäni sanat ovat siis kaikki lainaa, siis melko uusia sanoja kielessämme. Tämä on hyvin ymmärrettävää, koska ne ovat kristinuskon mukanaan tuomia. Sana viini/viina saattaa kuitenkin  olla jo vanhempaa lainaa. 

Juhannus 

Juhannusta vietetään Johannes Kastajan muistoksi. Vielä muutamia vuosia sitten suomalaisten juhannus oli 24.6. koska sitä pidettiin hänen  syntymäpäivänään. Virossa Juhannus on vieläkin entisellä paikallaan. Tänä vuonna vietinkin suomalaisen juhannusaaton palellen Kumpulassa ja virolaisen lämpimässä Tallinnassa. 

Nimi Johannes on kreikkalais-latinalainen muoto heprealaisesta nimestä Jochanan, joka on suomeksi Jahve on armollinen. Jahve eli Jehova on heprealaisten jumalan nimi. Se on luultavasti samaa alkuperää kuin hepreankielinen sana ehjee, joka tarkoittaa minä olen.

Sanan Jochanan foinikialais-karthagolainen rinnakkaisnimi on Hannibal. Se tarkoittaa Baal on armollinen. Baal oli foinikialaisten eli filistealaisten jumala. Myös Bal on alun perin heprealainen ilmaisu. Se tarkoittaa herraa ja ylhäistä. 

Hannibal oli karthagolainen sotapäällikkö, joka pitkään uhmasi Rooman imperiumia ja pääsi aivan Rooman porteille asti. Lopulta roomalaiset kuitenkin voittivat karthagolaiset ja Hannibal joutui surmaamaan itsensä.  Latinankielinen ilmaisu Hannibal ante portas eli Hannibal (Rooman) porteilla alkoi ajan mittaan tarkoittaa mitä tahansa Rooman valtakuntaa uhkaavaa vaaraa

Johanneksen nimestä ovat Suomessa lähtöisin mm. nimet Juhani, Jussi, Jukka jne. Ruotsalaisilla on Johan, englantilaisilla John ja Johnny, espanjalaisilla Juan, ranskalaisilla Jean, unkarilaisilla Janos, venäläisillä Vanja sekä Ivan. Virolaisilla on Jaan ja juhannus onkin viroksi jaanipäev.

Johanneksen ns. sisarnimiä ovat Suomessa Hanna, Hannele, Jaana, Jenni jne. Ranskalaisilla on vastaavasti Janette, italialaisilla Giovanna, espanjalaisilla Juana ja Juanita, englantilaisilla Jane ja Jenny. 

 Raamattu ja Biblia

Sana Raamattu on lainautunut suomeen luultavasti virosta. Viron kieleen se on tullut muinaisvenäjän sanasta gramata tai gramota , joka on tarkoittanut kirjaimia, kirjoitusta, asiakirjaa ja kirjettä. Alun perin sana on lähtöisin kreikan sanasta grammata eli kirjaimet. Virossa sana raamat tarkoittaa vieläkin kirjaa. 

Ruotsin kielen raamattua tarkoittava sana Bibel tulee latinan kautta kreikan sanasta bibli'a eli pienet kirjat. Sanan alku on kreikan papyrusrullaa ja kirjaakin tarkoittava sana biblion, joka on paperia ja kirjaa tarkoittavan sanan byblos yksi muoto. Tämän sanan alku taas on Byblos- nimisen kaupungin nimessä.  Byblos oli Foinikian kaupunki, josta kreikkalaiset tuottivat papyrusniinet. 

Byblos-sanan jälkeläinen on monissa Euroopan kielissä, englannissa the Bible, saksassa Bibel, venäjässä Biblija, espanjassa Biblia jne. Viroksi se on Biibel. Sen johdannainen on suomea lukuun ottamatta kaikissa muissakin itämerensuomalaisissa kielissä. Onhan sana Biblia suomessakin tuttu etenkin vanhassa kirjakielessä.

Islamilaisten pyhän kirjan nimi Koraani tulee arabiankielisestä sanasta al-qor'an, joka tarkoittaa luentaa ja lukemista. Sanan  guir'an  lähtökohta on verbissä qara'a eli lukea ääneen. 

Repo

Repo on nimi, joka on näyttävästi ja kuuluvasti tuotu esiin tiedotusvälineissä, koska tämän niminen henkilö on ehdolla EU-parlamenttiin.

Repo on ikivanha sana. Se esiintyy kaikissa suomen sukukielissä. Karjalan kielellä se on repo, reboi ja rebolaine, lyydiksi rebuoi ja rebuo, vepsäksi reboi, rebej, vatjaksi repo, viroksi rebane ja liiviksi re'bbi. Virossa rebu tarkoittaa myös munankeltuaista ja punakellertävää väriä. Sana tunnetaan myös etäisimmissä sukukielissämme, joissa se tarkoittaa suunnilleen samaa kuin meilläkin, siis kettua. Esimerkiksi unkarissa sanan vastine tarkoittaa paitsi kettua myös viekasta. 

Sanan suomalais-ugrilaiseksi alkumuodoksi on rekonstruoitu sana *repa. Sana saattaa kuitenkin olla myös indoeurooppalaista alkuperää. Kanta-arjalainen alkumuoto olisi tutkijoiden mukaan *reuposio, ja tarkoittanut kettua ja sakaalia. Myös nykypersian robah tarkoittaa kettua.

Ruotsiksi kettu on räv. Tämän sanan arvellaan lainautuneen ruotsiin itämerensuomalaisista kielistä. 

Sana repo on luultavasti lähtökohtana myös Tallinnan muinaiselle nimelle Reval. Suomalaisen suussa tämä sana jo muinoin vääntyi muotoon Rääveli.  Virolainen tutkija Lennart Meri arvelee, että nykyisen Tallinnan paikalla käytiin muinoin turkiskauppaa ja ketun eli revon nahka oli yksi arvon mitta ja vaihdon väline. Nykyinen Tallinnan nimi tulee sanoista taani linn eli Tanskan linna.

Jos repo-sanaa nimenä ruvettaisiin oikein tosissaan viemään Eurooppaan, se kannattaisi kääntää espanjaksi.  Tunnetaanhan nimi Zorro vähäväkisten auttajana.

Asia on tapetilla

Asia on tapetilla, sanotaan, kun siitä jossakin keskustellaan.

Tapetithan ovat seinillä. Miten asia voi siellä olla?

Aikaisemmin tapetilla on tarkoitettu mm. kangasta, liinaa.  Sillä on voitu tarkoittaa myös pöytäliinaa.

Kun jotakin asiaa kokouksessa pöydän ääressä käsiteltiin, sanottiin ja sanotaan vieläkin asia on pöydällä, siis pöytäliinalla eli tapetilla.