Viljakasvit

Viljakasvit

Viljaa on viljelty maailmassa varmaan jo 10 000 vuotta. Sen alku on Lähi-Idässä. Suomessakin tätä elinkeinoa on jossakin määrin harjoitettu noin 5000 vuotta. Yleisimpiä viljelyskasvejamme ovat vehnä, ohra, kaura ja ruis.  

Sana ruis tunnetaan kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä. Karjalaksi se on sama kuin suomeksi, Lyydiksi se on rugiž, -z, -s, vepsäksi rugiž, vatjaksi rüiz, rüz, viroksi rukis, liiviksi riggez. Sana saattaa olla laina germaanista kielistä. Kantaskandinaviassa se olisi ollut rugis, muinaisnorjassa rugr, muinaisruotsissa rogher. Nykyruotsiksi se on råg, nykytanskaksi rug, anglosaksisissa kielissä ryge. 

Ruis-sanan alkuperän toiseksi mahdolliseksi vaihtoehdoksi tutkijat ovat esittäneet balttilaisia kieliä. Liettuaksi ruis on rugys, latviaksi rudzis. Muinaispreussiksi se oli ruggis ja tarkoitti rukiinjyvää. 

Kaura ja ohra

Myös sana kaura tunnetaan kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä. Inkerissä se on kagra, karjalassa kakra ja kagra, lyydissä kagr(e), vepsässä kagr, vatjassa kagra, virossa kaer ja liivissä kagger. Nämä sanat ovat lainaa germaanisista kielistä. Muinaisgootiksi se oli hagri ja muinaisruotsiksi haghre. Nykyruotsin murteissa se on vieläkin hagre ja hagra. Saattavat olla samaa juurta kuin nykynorjan murteissa hevosen häntää ja harjaa tarkoittava hagr. 

Nykyruotsin kauraa tarkoittava havre on tutkijoiden mukaan eri alkuperää kuin edellä mainitut sanat. Muinaisnorjassa se oli hafri, muinaisalasaksassa haboro, muinaisyläsaksassa habaro. Nykysaksaksi se on Hafer. Germaaniseksi alkuperäismuodoksi on rekonstruoitu sana habran. 

Ohra, itämurteissa otra on vanha balttilainen laina. Inkeriksi se on ozra, odra, karjalaksi osra, lyydiksi ozra, vepsäksi ozr, vatjaksi ozra, viroksi oder, liiviksi vodarz. Liettuaksi se on aštras ja tarkoitta terävää.

Vehnä ja riisi 

Vehnä esiintyy itämerensuomalaisissa kielissä suomen lisäksi ainoastaan inkerissä ja karjalassa. Etäsukukielessämme mordvassa se on vis, višä ja tseremississä wišta. 

Viroksi karjalaksi ja vatjaksi vehnä on nisu, vepsäksi ja lyydiksi nizu, liiviksi nizzaz. Nisu  lienee  johdannainen sanasta nisä, joka olisi alun perin tarkoittanut makupalaa tms. 

Riisi on lainautunut kieleemme ruotsista. Nykyruotsissa se on ris. Sinne se on tullut muun Euroopan kautta kreikan ja latinan kielistä, joissa se muodossa on oryza. Alun perin sana on tullut Intiasta. Muinaisintian vrihih tarkoitti riisiä. 

Riisi on myös paperimitta, 500 arkkia, nykyruotsiksi se on ris, saksassa Ries, italiaksi ja latinaksi risma. Sanan alkuperä on arabian kielen sanassa rizma, joka tarkoittaa pakettia, tukkua ja nippua.

Kolmas riisimme on sanassa riisitauti. Tämän sanan mallina on venäjän gryža, joka tarkoittaa tyrää ja kalvavaa tai viiltävää kipua. Sana on johdettu verbistä gryzt eli kalvaa.

Kiroillaan

Kirosanat

Kirosana eli voimasana on sellainen sana, jota käytetään silloin, kun muut sanat tuntuvat liian laimeilta. Niillä voidaan ilmaista sekä iloa että surua. Niillä voidaan myös vahvistaa jotakin tunnelmaa. Kun ei riitä, että on ollut hauskaa, voidaan sanoa esimerkiksi, että on ollut helvetin tai saatanan hauskaa. Jos asiat taas luistavat oikein huonosti voidaan sanoa, että menee helvetin tai saatanan huonosti. Ei kirosana välttämättä ilmaise pelkkiä kielteisiä tunteita. 

Kirota on vanha itämerensuomalainen sana. Inkerin kielen kero on kiro ja kirosana, kerota on kirota. Karjalan kirota tarkoittaa kiroamista, sadattelemista, haukkumista, moittimista, sättimistä, solvaamista ja torumista. Lyydin kirota on torumista, haukkumista, moittimista ja sättimistä.. Vepsän kirota on sama kuin suomessa, samoin vatjan tsirota. Viron kiruda tarkoittaa kiroilua ja noitumista. Suomen kielen kirosanoja ovat esimerkiksi saatana, perkele, piru ja helvetti.

Saatana

Saatana on tullut suomen kieleen ruotsin kautta. Vanhemmassa ruotsin kielessä se oli sathan, nykyruotsissa satan. Se on aina tarkoittanut saatanaa ja sielun vihollista. Se on kelvannut myös voimasanaksi kuten suomessakin. Ruotsiin sana lienee tullut saksasta. Saksaan se lainautui latinasta (lat. satanas) ja kreikasta (kreik. satan), joissa se tarkoitti sielun vihollista. Näiden sanojen takana on heprean kielen sana satan eli vastustaja.

Suomen kielessä tämän sanan lievempiä muotoja ovat esimerkiksi saakeli, saamari, samperi, saakutti jne.

Perkele

Perkele on kielessämme vanha balttilainen laina. Liettuan kielen perkunas tarkoittaa ukkosta ja ukkosen jumalaa. Samaa tarkoitti myös muinaispreussin percunis. Viron põrgu tarkoittaa helvettiä. Vanhassa tanskan kielessä se oli perskild ja ruotsin murteissa pärkel ja pärkkel. Perkelettä sanotaan joskus myös piruksi. tämä sana tulee venäjän sanasta perun ja on muinaisvenäjässä tarkoittanut ukkosen jumalaa. Nykyruotsissa perkelettä vastaava sana on djävul. Muinaisruotsissa se oli diaevul, islannissa djofull. Nämä tulevat latinan ja kreikan sanoista dia'bolus ja dia'bolos. Ne ovat tarkoittaneet syyttäjää ja panettelijaa.

Jos perkele tuntuu liian karkealta sanalta, se voidaan korvata vaikkapa sanoilla perhana, peeveli, peijakas. Ruotsalaisen djävul-sanan suomalaisempi muoto on jeeveli. 

Helvetti

Perkeleen ja pirun asuinpaikka helvetti on tullut suomeen ruotsista. Siis sanana.  Lähisukukielissämme inkerissä, karjalassa ja vatjassa helvetti tarkoittaa samaa kuin meillä, viron murteissa helvet on piru. Muinaisessa alasaksassa sana oli  hellwiti, anglosaksisissa kielissä hellewite ja tarkoitti alun perin helvetin rangaistusta. Ruotsin kielen vanhimmissa muodoissa hael tarkoitti kuoleman valtakuntaa, myöhemmin häelvitte ja helvete helvettiä ja manalaa. Nykyruotsissa sana on muodossa helvete.

Tämän saman sanan suomenkielisiä rinnakkaismuotoja ovat hemmetti, helkkari ja helskutti. 

Voileipiä

Sandwich 

Kun Suomessa puhutaan voileivästä, amerikkalaiset ja muutkin englanninkieliset käyttävät siitä nimitystä sandwich. Erikoinen nimi!

Nimen takana on englantilainen Sandwichin jaarli John Montagy (vv. 1718 – 1792). Vuonna 1770 hän vietti maratonistunnossa 24 tuntia saman pelipöydän ääressä ja söi pelkästään kerrosvoileipiä.

Smörgås

Ruotsiksi voileipä on smörgås. Outo sana tämäkin. Gås on suomeksi hanhi. Smörgås kuitenkin tarkoitti ennen voikokkaretta, joka syntyi, kun maitoa kirnuttiin voiksi. Tämä kokkare sitten levitettiin leivän päälle yleensä peukalolla, niin Suomessa kuin Ruotsissakin. 

Jokapäiväinen leipämme

  

Voileipä on yhdyssana, jonka alkuosa voi on ikivanha sana, jolla on vastineensa kaikissa etäisimmissäkin sukukielissämme. Itämerensuomalaisissa kielissä se on suunnilleen samassa muodossa kuin meilläkin ja merkitsee voita mutta joskus myös öljyä. Sama merkitys sillä on myös etäsukukielissämme. Mordvan oj  ja vaj, tseremissin ü ja üj, votjakin vej ja voj, syrjäänin vij ja vi, vogulin vaj, vuoj ja woj, ostjakin voj ja uj tarkoittavat voita ja rasvaa. Unkarin vaj tarkoittaa voita. 

Sana leipä on lainaa germaanisista kielistä. Gootinkielellä se oli hlaifs, muinaisyläsaksassa hleib ja leib, muinaisnorjassa hleifr. Nykysaksaksi se on Laib. Itämerensuomalaisissa kielissä sana on suunnilleen sama kuin suomessa ja tarkoittaa samaa. Karjalan kielessä se tarkoittaa myös viljaa, leipäviljaa, jyvää, jauhoa, ruokaa, ravintoa ja toimeentuloa. Tämän tapaisia merkityksiä sillä on myös suomessa. 

Grogi

Grogi oli amiraali Vernonin tuotekehittelyn tulos

Monet meistä haluavat nauttia viskinsä, konjakkinsa, gininsä tai vaikkapa romminsa  sekoitettuna kylmään veteen tai johonkin muuhun sopivaan juomaan. Tällaista juomaa sanotaan usein grogiksi.

Grogi-nimityksen kerrotaan olevan lähtöisin 1700-luvulta. Englannin laivastossa palveli tuohon aikaan amiraali sir Edward Vernon. Hänellä oli tapana pukeutua univormuun, joka oli valmistettu grogham-nimisestä kankaasta. Hän sai miehistöltä lempinimen Old Grog.

Vuonna 1740 amiraali määräsi, että matruusien rommiannos piti sekoittaa veteen. Tällainen seos sai nimen grog eli suomeksi mukailtuna grogi, eräissä murteissa myös roki. Grogi on siis amiraali Vernonin tuotekehittelyn tulos. Amiraali ei tämän laimennustemppunsa jälkeen kuulu olleen miehistön erityisessä suosiossa.

Amiraali Vernon kuoli vuonna 1757. Mutta vielä tänäkin päivänä me siis saatamme kohottaa grogilasimme tämän maineikkaan amiraalin kunniaksi.

Muita grogijuomia

Kaikilla juomia tarkoittavilla sanoillakin on oma etymologiansa. Esimerkiksi sanan viski, engl. whisky juuret ovat kelttiläisessä gaelin kielessä, jossa sana lienee ollut muodossa uisce beatha, suomeksi elämän vesi. Gaelinkielinen sana uisce polveutuu ikivanhasta indoeurooppalaisesta vettä merkitsevistä sanavartaloista *wed-, *wod-,  *ud- jne. Tämän saman sanan jälkeläisiä ovat mm. englannin water, ruotsin vatten, saksan Wasser, venäjän vodá sekä vodka (=pieni vesi), suomen vesi ja unkarin viz.

Muistettakoon, että elämän vettä tarkoittaa myös latinankielinen sana aqua vitae, josta sana akvaviitti on lähtöisin.

Suositun grogijuoman, ginin alkuperä on latinan katajaa tarkoittavassa sanassa juniperus ja sanan konjakki ranskalaisen Cognac-niminen kaupunki, jonka ympäristössä sijaitsevissa maakunnissa sen nimistä juomaa valmistetaan. Rommi-sanan alkuperästä tutkijat eivät ainakaan vielä ole päässeet yksimielisyyteen. Yksi selitys on, että sen lähtökohta olisi englannin maalaisslangin elämöintiä ja meteliä tarkoittava sana rumballion. Suomen kieleen sana on epäilemättä tullut ruotsista, jossa se on muodossa rom. Varmempaa tietoa sanan alkuperästä odotellessamme voimme kohtuullisesti nauttia rommia vaikkapa grogina.

Sotilasarvoja

Marsalkasta sotamiehiin

Hevosrengistä sotavoimien ylimmäksi päälliköksi. Tällainen urakierto on ollut marsalkalla. Ei kuitenkaan ihan aina henkilönä vaan sanana.

Sana marsalkka on lainautunut suomeen ruotsista. Vanhassa ruotsin kielessä sana marsalk on tarkoittanut kuninkaan tallimestaria, ratsuväen päällikköä ja sotaväen päämiestä. Kantaskandinavian   kielessä se tarkoitti tallimestaria ja ratsuväen päällikköä. Muinaisyläsaksassa marashscalc tarkoitti hevosrenkiä. Sanan germaaniseksi alkumuodoksi tutkijat ovat rekonstruoineet sanan marhaskalka. Hevosrenkiä sekin olisi tarkoittanut.

Suomen armeijan maavoimissa marsalkka on kaikkein korkea-arvoisin herra. Hänen jälkeensä tulevat kenraalit. Ruotsista tämäkin sana on kieleemme lainautunut. Nykyruotsiksi se on general. Se on ollut Ruotsissa sotilasarvona 1600-luvulta alkaen. Sanan takana on ranskalainen arvonimi capitaine général tai colonel général 'pää- tai yleispäällikkö'. Tässä capitaine-sanassa on myös suomen kielen kapteeni-sanan alku. Näiden molempien sanojen takana on sana caput 'pää'. Général-sanan lähtökohta on latinan generalis 'syntyperään liittyä, yleinen'. Tämän sanan takana on latinan sana genus 'suku, jälkeläinen laatu, laji ja luokka'.

Eversti ja majuri

Korkea-arvoinen upseeri on myös eversti mallinaan  ruotsin överste. Tämä on käännös saksankielisestä sanasta Oberst, aikaisempi muoto Obrist ja tarkoitti alun perin vain ylintä, myöhemmin ylintä johtajaa. Näiden sanojen alku on saksan sanassa ober, joka on komparatiivimuoto prepositiosta ob 'yläpuolella'.

Majuri on laina ruotsina sanasta major. Saksassa se on Major, espanjassa mayor. Näiden sanojen takana on latinan maior 'suurempi, vanhempi'. Maior on komparatiivimuoto adjektiivista magnus 'suuri'. Näiden sanojen alkumuodoksi on rekonstruoitu sana meg. Ikivanha indoeurooppalainen sana. 

Luutnantti tulee kieleemme ruotsista, jossa se on löjtnant. Tämä taas tulee saksan (Leutnant) kautta ranskasta.  Ranskan lieutenant on tarkoittanut mm päällikön alaista ja sijaista. Sanan alussa oleva lieu- tarkoittaa paikkaa, -tenant pitävää.

Luutnantti ja vänrikki

Vänrikki on ruotsiksi fänrik. Ruotsin kieleen se tuli saksasta. Sana oli jo 1500-luvulla muodossa Fahnrich. Tämä muodostuu sanoista fano 'lippu' ja -rich 'mahtava' Jälkimmäinen osa on nykysaksassa reich ja tarkoittaa rikasta. Myöhäisyläsaksassa faneri on tarkoittanut lipunkantajaa. 

Vääpeli, ruotsiksi väbel oli saksassa vv. 700-1100 Weibel. Tämän sanan lähtö on muinaissaksan  sanassa weibon 'liikkua sinne tänne'. Sana otettiin Saksassa sotilasarvoksi 1500-luvulla. Myöhäisyläsaksassa se tarkoitti oikeuden palvelijaa ja vanhemmassa uusruotsissa oikeuden vahtimestaria. 

Kersantti ja korpraali

Kersantti on ruotsiksi sergeant ja on tarkoittanut 1600-luvulla palvelijaa ja kersanttia. Ranskassa sana sergent tarkoitti 1050-luvulla palvelijaa ja 1588 vuodesta alkaen kersanttia. Sanan alku on latinan sanassa serviens 'palveleva'. Tämä taas johtuu sanasta servire 'olla orjana, palvella'. Latinan servus tarkoittaa orjaa.   

Korpraali tulee ruotsin sanasta korpral, Se on tarkoittanut päällikköä ja ylempiaroista miehistön jäsentä. Ranskan caporal on tarkoitanut päällikköä ja vuoden 1571 jälkeen alinta aliupseeria. Italiaksi korpraali oli caporale, jonka lähtökohta on sana capo 'pää'. Näidenkin sanojen alkuperä on latinan sanassa caput eli pää.

Sota ja mies

Sotamies, sotilasarvo sekin. Siis sotiva mies, joita kaikki edellisetkin tietenkin ovat. Sana sota on vanha on kaikissa lähisukukielissämme suunnilleen samanlaisena ja tarkoittaakin samaa. Etäsukukielessämme mordvassa sana on muodossa sudoms ja tarkoittaa manaamista ja kiroamista. Melko sattuva merkitys. Mies-sanalla on vastineensa kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä, merkitys sama kuin suomessa.

Edellä mainitut arvonimet kuuluvat armeijaan. Lainaa on tämäkin sana, ruotsin kautta ranskasta tullut. Ruotsissa se on arme, ranskassa armeé, joka on johdannainen verbistä armer 'aseistaa'. Näiden sanojen takana on latinan sana armare 'varustaa, aseistaa'. Latinan armata tarkoittaa sotavoimia. Espanjan sana armada kuuluu samaan sanueeseen.

Alko-etymologiaa

1930-luvulla Viipurissa oli  kenkäkauppias nimeltään Alpo  Kolehmainen. Hän muodosti nimensä alkukirjaimista tuotemerkin ALKO. Tämä nimi oli mm. hänen myymiensä kenkien pohjissa. Muuan vanha viipurilainen toimittajakin kertoi minulle aikoinaan kävelleensä ALKO-merkkiset kengät jaloissaan. Tällä tuotemerkillä ei siis alun perin ollut mitään tekemistä alkoholin kanssa.

Alpo Kolehmainen meni konkurssiin ja konsuli, tehtailija Mikko Vilska osti konkurssipesän tuotemerkkeineen.

Kun Oy Alkoholiliike Ab vuonna 1932 perustettiin, yhtiö osti tuotemerkin ALKO käyttöoikeuden Vilskalta. Hinta oli huimat 1500 markkaa. Sillä sai tuohon aikaa 60 pulloa virolaista paloviinaa. Halvalla meni. 

Alkoholi

Sana alkoholi tulee arabian kielestä, jossa se oli muodossa *al-kuhl tai *al-kohl. Sanan etuliite al- on sama kuin englannin kielen määräinen artikkeli the. *Kohl, *kuhl tarkoitti antimonia (suomeksi kai lyijyhohde). Siitä tehty jauhe sekoitettiin veteen. Tällaisella tahnalla värjättiin kulmakarvoja. Alkoholi oli siis alun perin jonkinlainen silmämeikki.

Sana *alkuhl - *alkohl rupesi vähitellen tarkoittamaan minkä tahansa aineen hienointa osaa. Kun arabialaiset joskus vuonna 1000 jKr. keksivät tislaustaidon, sana rupesi tarkoittamaan myös viinin hienointa osaa eli spiritus vinoa, viinin henkeä, sielua. Vielä 1700-luvulla ranskalainen Trevoux’n sanakirja kertoo sanan alkohol tarkoittavan jauhetta.

Elias Lönnrot suomensi sanan alkohol sanalla ydinviina. Tämä sana ei koskaan vakiintunut kieleemme. 

Olen käsitellyt näitä asioita mm. Tiede-lehden numerossa 7/2002.

Rippikoulu

Rippikoulu

Sana rippi tarkoittaa (Herran) ehtoollista. Mutta myös nuhtelua ja nuhdesaarnaa. Sana on tullut suomen kieleen myöhäisestä muinaisruotsista, jossa se on ollut muodossa skipt ja skrift ja tarkoittanut ripitystä, synnintunnustusta, katumusta ja katumuksenharjoitusta. Nykyruotsiksi se on skrift ja tarkoittaa rippiä. Näiden sanojen alku on latinankielisessä sanassa scriptum, joka tarkoittaa kirjoitusta ja kirjaa.

Sana koulu on laina ruotsista. Nykyruotsiksi se on skola. Se muinaisruotsalainen muoto oli skole ja tarkoitti luentoa ja koulua. Kantaskandinaavialainen muoto oli schole. anglosaksisten muinaiskielten scol. Nämä sanat ovat lähtöisin latinan luentoa, esitelmää, oppilaitosta, koulua ja koulukuntaa tarkoittavasta sanasta schola. Tämän juuret taas ovat kreikankielisessä sanassa skhole, joka on tarkoittanut vapaa-aikaa, lepohetkeä ja henkistä askartelua lepoaikoina. Siis aivan eri asiaa kuin nykykoulumme. 

Konfirmaatio 

Rippikoulu huipentuu ripille pääsyy eli konfirmaatioon, jota usein sanotaan ripille pääsemiseksi.  Tämä tulee latinan verbistä confirmare, joka tarkoittaa lujittamista, vahvistamista, voimistamista ja turvaamista. 

Konfirmaatio tapahtuu kirkossa. Tämä sana on luultavimmin lainaa ruotsista. Nykyruotsiksi se on kyrka. Muinaisruotsalainen muoto oli kirkia ja kyrkia, muinaisnorjalainen kyrkja, kirkja, muinaisalasaksalainen kirika, muinaisyläsaksalainen kiricha. Sanan lähtömuoto on kreikan kyriakon, kyrikon 'Herran huone, Herralle kuuluva'. Kreikan kyrios tarkoittaa Herraa.

Öylätti ja viini 

Konfirmaatioon kuuluvat erottamattomasti myös leipä eli öylätti ja viini, jonka pappi konfirmoitaville jakaa. Sana öylätti on lainautunut suomeen luultavimmin ruotsissa, jossa se nykyisin on muodossa oblat. Muinaisruotsissa se oli öfläte tai ofläte. Joissakin ruotsin murteissa se on vieläkin övlät. Tällaisesta muodosta se lienee suomeenkin lainautunut. Sanan takana on kirkkolatinan ehtoollisleipää tarkoittava oblata, jonka takana taas on latinan oblatum eli esille pantu, uhrattu, uhri. Oblatum on passiivin partisiipin perfekti verbistä offere 'tarjota, viedä eteen'.

Sana viini on lainautunut suomeen skandinaavisista kielistä, joissa se oli muodossa viina ja tarkoittanut nimenomaan viiniä.  Tällaisena se tuli suomen kieleenkin.  Esimerkiksi Agricolan Uuden testamentin käännöksessä viinirypäle on Wina maria. Nykyruotsiksi viini  on vin, saksaksi Wein, englanniksi wine jne. Latinan vinum lienee näiden sanojen lähtömuoto. Mikä on tämän sanan takana, on epäselvää. Jotkut tutkijat arvelevat sanan tulevan jostakin kaukasialaisesta kielestä. Sanan rekonstruoitu alkumuoto voisi olla vaikka voino.

Pappi ja pastori 

Pappihan tämän leivän ja viinin jakaa. Sana pappi on suomessa slaavilainen laina. Venäjäksi pappi on pop. Myöhäisalasaksassa se oli muodossa pfaffo. Sanaa on pidetty alun perin kreikasta tulleena, mutta myös germaanista alkuperää jotkut pitävät mahdollisena. 

Pappia sanotaan myös pastoriksi. Tämä sana johtuu latinan sanasta pastor eli paimen. 

Edellä käsittelemäni sanat ovat siis kaikki lainaa, siis melko uusia sanoja kielessämme. Tämä on hyvin ymmärrettävää, koska ne ovat kristinuskon mukanaan tuomia. Sana viini/viina saattaa kuitenkin  olla jo vanhempaa lainaa.