Kiirastorstai ja lankalauantai

Kiirastorstai on lainaa ruotsista, jossa se nykymuodossa on skärtorsdag. Sanan muinaisruotsalainen muoto oli skirsla-thorsdagher eli puhdistuspäivä. Nykyruotsin skär tarkoittaa puhdasta. Thorsdagher, nykyruotsin torsdag  oli Thor-jumalan kunniaksi nimitetty Thorin päivä.

Pääsiäislauantaita sanotaan usein lankalauantaiksi. Langan kanssa tällä ei oikeastaan ole mitään tekemistä. Muinaisruotsissa pitkäperjantai oli langa fredagher. Pitkän perjantain jälkeen ruvettiin puhumaan myös pitkästä lauantaista. Sana langa muuttui suomen kielessä muotoon lanka. Näin syntyi käsite lankalauantai. Sana lauantai on myös lainaa ruotsista. Muinaisruotsiksi se oli loghardagher, islanniksi laugardagr, norjaksi laugardag. Nämä sanat ovat tarkoittaneet peseytymispäivää. Sellainen se lauantai Suomessakin on perinteisesti ollut, saunapäivä.

Sivistäviä sanoja

Sivistäviä sanoja

Sivistyssanat ovat sanoja, joilla sivistyneet ihmiset keskustelevat vaikuttaakseen sivistyneiltä.   Sivistyssanaksi ei kelpaa suomenkielinen sana. Se on siihen liian ymmärrettävä ja yksinkertainen. Siksi sivistyssanat on lainattu muista, mieluiten sivistyskielistä, joissa ne alun perin ovat tarkoittaneet ihan tavallisia asioita, ja ihan sivistymättömät ihmiset ovat käyttäneet niitä. 

Sanan sivistys toi kieleemme yliopistomies ja kielenkääntäjä Reinhold von Becker 1800-luvun alussa. Se on johdettu sanasta siveä, joka tavanomaisen merkityksensä lisäksi on suomen murteissa tarkoittanut säyseää, siivoa, siistiä, sievää ja hyvää. Verbi sivistää on tarkoittanut siistimistä, siivoamista, raivaamista ja koristamista. 

Kulttuuri

Sivistystä sanotaan joskus kulttuuriksi ja kulttuuri, jos mikä on sivistyssana. Sana kulttuuri tulee latinasta, jossa se on ollut muodossa cultura ja on tarkoittanut maanviljelyä, jalostusta ja palvontaa,  siis ihan tavallisia asioita. Tämä on vanha indoeurooppalainen sana, jonka alkumuodoksi tutkijat ovat rekonstruoineet sanan kel eli kääntyä, kääntää. 

Sanan konstruoida alku on latinassa, jossa constructio tarkoitti pinoamista ja rakentamista. Kun tämän sanan eteen pantiin liite re-, joka tarkoitti mm. 'taaksepäin ja takaisin,  saatiin sana rekonstruoida. Kielitieteessä se tarkoittaa sanan oletettuun alkumuotoonsa palauttamista.

Barbaarit

Sivistyskansojen kuten kreikkalaisten ja roomalaisten naapureina asuvia kansoja sanottiin barbaareiksi. Tämä sana tulee kreikan sanasta barberos ja on tarkoittanut sellaisia kansoja, jotka eivät puhu kreikkaa tai latinaa. Sanskritinkielinen sana barbara on alun perin tarkoittanut änkyttäjää. 

Joissakin maamme kaksikielisissä kaupungeissa tai taajamissa saatamme nähdä kahvilan, jonka ovessa on teksti Bar Baari. Se ei kuitenkaan tarkoita änkyttäjää.

Jumalaiset nimet

Jumalista

Jumala on vanha itämerensuomalainen sana. joka on ollut käytössä jo paljon ennen kuin kristinusko tänne pohjolaan tuotiin.  Lähisukukielissämme karjalassa ja vatjassa se on sama kuin suomessa eli Jumala, vepsässä, virossa ja liivissä Jumal. Kirjoitetussa muodossa sana esiintyy ensimmäisen kerran vuonna 1026 muinaisnorjalaisessa matkakuvauksessa. Siinä kerrotaan, että bjarmien eli karjalaisten maassa oli pyhässä lehdossa Jomalin kuvapatsas. 

Jumala-sanaa on verrattu myös etäisemmissä sukukielissämme oleviin sanoihin, jotka ovat tarkoittaneet mm. taivasta, salamaa ja ylijumalaa. Sanan lähtökohdaksi on kuitenkin ehdotettu myös muinaisen sanskritin sanaa dyman, joka on tarkoittanut taivaallista ja loistavan kirkasta. Todella vanha sana, kenties ikuinen.

Ruotsiksi Gud

Ruotsiksi jumala on Gud. Tämä sana oli suunnilleen samassa muodossa jo muinaisruotsissa. Saksassa se on Gott ja englannissa God. Sanan alkuperästä on paljokin kiistelty. Luultavimmin se on vanha indoeurooppalainen sana ja on alun perin tarkoittanut rukoilemista, huutamista ja kutsumista. Sen juuret saattavat yltää aina intialaisten muinaisen Indra- jumalan nimeen liitettyyn attribuuttiin. 

Islamilaisten jumalan nimi on Allah. Sanan alussa oleva al- on määräinen artikkeli kuten englannin the. Sana loppuosa -llah tarkoittaa Jumalaa ja lienee samaa alkuperää kuin heprean kielen Jumalaa tarkoittava Elohim. 

Jumalattomat ateistit

On ihmisiä, joka eivät usko minkäänlaisiin jumaliin. Heitä sanotaan ateisteiksi. Sana tulee suomeen ruotsin, saksan ja ranskan kautta. Ranskaksi se oli atheé eli jumalankieltäjä. Lähtökohtana on kreikan kielen atheos ja tarkoittaa jumalattomuutta. Alkutavu a- on suunnilleen sama kuin suomen ei ja loppuosa theos tarkoittaa jumalaa.

Tällaisia sanojen muinaismuotoja miettiessä täytyy muistaa, että jokaisella sanalla on ehkä vieläkin vanhempia muotoja. Ja ainahan kaikki maailman kielet voidaan yrittää palauttaa Baabelin tornin juurella tapahtuneeseen suureen kielten sekoittumiseen. 

Joulun ruoat

Kinkku, kalkkuna, kala

Joulu on jo ainakin ulko-ovella.. Viimeistään nyt on mietittävä, millaista syötävää joulupöytään laitettaisiin. Ensin tulee mielen kinkku.

Sana kinkku on lainautunut suomeen ruotsista. Kinkku on ruotsiksi skinka. Ruotsiin se lainautui alasaksasta. jossa se oli schinke ja tarkoitti reisiluuta. Sanan germaaniseksi alkumuodoksi on rekonstruoitu sana skanka. Tämän saman sanan jälkeläinen on suomen kielen sana kankku.

Kinkun sijasta jotkut haluavat syödä kalkkunaa. Tämäkin sana on tullut suomeen ruotsista, jossa se vielä 1600-luvulla oli kalkun ja 1700-luvulta lähten kalkon. Nykytanskassa se on kalkun, hollannissa  kalkoen. Nämä kaikki ovat lyhennelmiä sentapaisista sanoista, jotka vanhassa ruotsissa olivat muodossa kalkunsk hane, -höna, calkoneske hanar ja -hönör. Vanhassa alasaksassa sanottiin kalkunsche höner. Nykysaksaksi se on kalekutischer Hahn eli Kalkutan kukko tai -kana. Samalla tavalla on muodostunut ranskan kielen kalkkunaa tarkoittava sana dinde, jonka alkuperäinen muoto on coq poule d'Indie eli Intian kukko. Oikeasti kalkkuna on kotoisin Meksikosta, mutta aluksi eurooppalaiset luulivat tulleensa Intiaan, kun tulivat Amerikkaan.

Kala ja lohi

Kakille ei  kinkku ja kalkkunakaan maistu. Silloin vaihtoehtona saattaa olla kala. Tämä on ikivanha suomalaisugrilaisten kielten sana. Kaikissa lähisukukielissämme se on samassa muodossa kuin suomessa. Etäsukukielessämme mordvassa se on kal, tšremississä kol, vogulissa kul, unkarissa hal.  Unkarin muista poikkeava muoto johtuu siitä, että takavokaalin edessä k on aina muuttunut h:ksi. Sana on itämerensuomalaisista kelistä lainautunut muihin kieliin valasta tarkoittavaksi. Ruotsiksi se on val, norjaksi kval, englanniksi whale. Myöhemmin sana palautui suomeen muodossa valas.

Valas ei suomalaiseen joulupöytään kuulu. Mutta lohi saattaa hyvinkin olla varteenotettava vaihtoehto. Lohi on kielessämme vanha balttilainen laina. Liettuaksi se on lašis ja lašiša, latviaksi lasis. Tutkijat ovat rekonstruoineet sen muinaispreussilaiseksi muodoksi sanan lasasso. Sana on suunnilleen samassa muodossa kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä. Ruotsin ja islannin lax sekä saksan Lachs ovat samaa etymologista kantaa.

Viljakasvit

Viljakasvit

Viljaa on viljelty maailmassa varmaan jo 10 000 vuotta. Sen alku on Lähi-Idässä. Suomessakin tätä elinkeinoa on jossakin määrin harjoitettu noin 5000 vuotta. Yleisimpiä viljelyskasvejamme ovat vehnä, ohra, kaura ja ruis.  

Sana ruis tunnetaan kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä. Karjalaksi se on sama kuin suomeksi, Lyydiksi se on rugiž, -z, -s, vepsäksi rugiž, vatjaksi rüiz, rüz, viroksi rukis, liiviksi riggez. Sana saattaa olla laina germaanista kielistä. Kantaskandinaviassa se olisi ollut rugis, muinaisnorjassa rugr, muinaisruotsissa rogher. Nykyruotsiksi se on råg, nykytanskaksi rug, anglosaksisissa kielissä ryge. 

Ruis-sanan alkuperän toiseksi mahdolliseksi vaihtoehdoksi tutkijat ovat esittäneet balttilaisia kieliä. Liettuaksi ruis on rugys, latviaksi rudzis. Muinaispreussiksi se oli ruggis ja tarkoitti rukiinjyvää. 

Kaura ja ohra

Myös sana kaura tunnetaan kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä. Inkerissä se on kagra, karjalassa kakra ja kagra, lyydissä kagr(e), vepsässä kagr, vatjassa kagra, virossa kaer ja liivissä kagger. Nämä sanat ovat lainaa germaanisista kielistä. Muinaisgootiksi se oli hagri ja muinaisruotsiksi haghre. Nykyruotsin murteissa se on vieläkin hagre ja hagra. Saattavat olla samaa juurta kuin nykynorjan murteissa hevosen häntää ja harjaa tarkoittava hagr. 

Nykyruotsin kauraa tarkoittava havre on tutkijoiden mukaan eri alkuperää kuin edellä mainitut sanat. Muinaisnorjassa se oli hafri, muinaisalasaksassa haboro, muinaisyläsaksassa habaro. Nykysaksaksi se on Hafer. Germaaniseksi alkuperäismuodoksi on rekonstruoitu sana habran. 

Ohra, itämurteissa otra on vanha balttilainen laina. Inkeriksi se on ozra, odra, karjalaksi osra, lyydiksi ozra, vepsäksi ozr, vatjaksi ozra, viroksi oder, liiviksi vodarz. Liettuaksi se on aštras ja tarkoitta terävää.

Vehnä ja riisi 

Vehnä esiintyy itämerensuomalaisissa kielissä suomen lisäksi ainoastaan inkerissä ja karjalassa. Etäsukukielessämme mordvassa se on vis, višä ja tseremississä wišta. 

Viroksi karjalaksi ja vatjaksi vehnä on nisu, vepsäksi ja lyydiksi nizu, liiviksi nizzaz. Nisu  lienee  johdannainen sanasta nisä, joka olisi alun perin tarkoittanut makupalaa tms. 

Riisi on lainautunut kieleemme ruotsista. Nykyruotsissa se on ris. Sinne se on tullut muun Euroopan kautta kreikan ja latinan kielistä, joissa se muodossa on oryza. Alun perin sana on tullut Intiasta. Muinaisintian vrihih tarkoitti riisiä. 

Riisi on myös paperimitta, 500 arkkia, nykyruotsiksi se on ris, saksassa Ries, italiaksi ja latinaksi risma. Sanan alkuperä on arabian kielen sanassa rizma, joka tarkoittaa pakettia, tukkua ja nippua.

Kolmas riisimme on sanassa riisitauti. Tämän sanan mallina on venäjän gryža, joka tarkoittaa tyrää ja kalvavaa tai viiltävää kipua. Sana on johdettu verbistä gryzt eli kalvaa.

Kiroillaan

Kirosanat

Kirosana eli voimasana on sellainen sana, jota käytetään silloin, kun muut sanat tuntuvat liian laimeilta. Niillä voidaan ilmaista sekä iloa että surua. Niillä voidaan myös vahvistaa jotakin tunnelmaa. Kun ei riitä, että on ollut hauskaa, voidaan sanoa esimerkiksi, että on ollut helvetin tai saatanan hauskaa. Jos asiat taas luistavat oikein huonosti voidaan sanoa, että menee helvetin tai saatanan huonosti. Ei kirosana välttämättä ilmaise pelkkiä kielteisiä tunteita. 

Kirota on vanha itämerensuomalainen sana. Inkerin kielen kero on kiro ja kirosana, kerota on kirota. Karjalan kirota tarkoittaa kiroamista, sadattelemista, haukkumista, moittimista, sättimistä, solvaamista ja torumista. Lyydin kirota on torumista, haukkumista, moittimista ja sättimistä.. Vepsän kirota on sama kuin suomessa, samoin vatjan tsirota. Viron kiruda tarkoittaa kiroilua ja noitumista. Suomen kielen kirosanoja ovat esimerkiksi saatana, perkele, piru ja helvetti.

Saatana

Saatana on tullut suomen kieleen ruotsin kautta. Vanhemmassa ruotsin kielessä se oli sathan, nykyruotsissa satan. Se on aina tarkoittanut saatanaa ja sielun vihollista. Se on kelvannut myös voimasanaksi kuten suomessakin. Ruotsiin sana lienee tullut saksasta. Saksaan se lainautui latinasta (lat. satanas) ja kreikasta (kreik. satan), joissa se tarkoitti sielun vihollista. Näiden sanojen takana on heprean kielen sana satan eli vastustaja.

Suomen kielessä tämän sanan lievempiä muotoja ovat esimerkiksi saakeli, saamari, samperi, saakutti jne.

Perkele

Perkele on kielessämme vanha balttilainen laina. Liettuan kielen perkunas tarkoittaa ukkosta ja ukkosen jumalaa. Samaa tarkoitti myös muinaispreussin percunis. Viron põrgu tarkoittaa helvettiä. Vanhassa tanskan kielessä se oli perskild ja ruotsin murteissa pärkel ja pärkkel. Perkelettä sanotaan joskus myös piruksi. tämä sana tulee venäjän sanasta perun ja on muinaisvenäjässä tarkoittanut ukkosen jumalaa. Nykyruotsissa perkelettä vastaava sana on djävul. Muinaisruotsissa se oli diaevul, islannissa djofull. Nämä tulevat latinan ja kreikan sanoista dia'bolus ja dia'bolos. Ne ovat tarkoittaneet syyttäjää ja panettelijaa.

Jos perkele tuntuu liian karkealta sanalta, se voidaan korvata vaikkapa sanoilla perhana, peeveli, peijakas. Ruotsalaisen djävul-sanan suomalaisempi muoto on jeeveli. 

Helvetti

Perkeleen ja pirun asuinpaikka helvetti on tullut suomeen ruotsista. Siis sanana.  Lähisukukielissämme inkerissä, karjalassa ja vatjassa helvetti tarkoittaa samaa kuin meillä, viron murteissa helvet on piru. Muinaisessa alasaksassa sana oli  hellwiti, anglosaksisissa kielissä hellewite ja tarkoitti alun perin helvetin rangaistusta. Ruotsin kielen vanhimmissa muodoissa hael tarkoitti kuoleman valtakuntaa, myöhemmin häelvitte ja helvete helvettiä ja manalaa. Nykyruotsissa sana on muodossa helvete.

Tämän saman sanan suomenkielisiä rinnakkaismuotoja ovat hemmetti, helkkari ja helskutti. 

Voileipiä

Sandwich 

Kun Suomessa puhutaan voileivästä, amerikkalaiset ja muutkin englanninkieliset käyttävät siitä nimitystä sandwich. Erikoinen nimi!

Nimen takana on englantilainen Sandwichin jaarli John Montagy (vv. 1718 – 1792). Vuonna 1770 hän vietti maratonistunnossa 24 tuntia saman pelipöydän ääressä ja söi pelkästään kerrosvoileipiä.

Smörgås

Ruotsiksi voileipä on smörgås. Outo sana tämäkin. Gås on suomeksi hanhi. Smörgås kuitenkin tarkoitti ennen voikokkaretta, joka syntyi, kun maitoa kirnuttiin voiksi. Tämä kokkare sitten levitettiin leivän päälle yleensä peukalolla, niin Suomessa kuin Ruotsissakin. 

Jokapäiväinen leipämme

  

Voileipä on yhdyssana, jonka alkuosa voi on ikivanha sana, jolla on vastineensa kaikissa etäisimmissäkin sukukielissämme. Itämerensuomalaisissa kielissä se on suunnilleen samassa muodossa kuin meilläkin ja merkitsee voita mutta joskus myös öljyä. Sama merkitys sillä on myös etäsukukielissämme. Mordvan oj  ja vaj, tseremissin ü ja üj, votjakin vej ja voj, syrjäänin vij ja vi, vogulin vaj, vuoj ja woj, ostjakin voj ja uj tarkoittavat voita ja rasvaa. Unkarin vaj tarkoittaa voita. 

Sana leipä on lainaa germaanisista kielistä. Gootinkielellä se oli hlaifs, muinaisyläsaksassa hleib ja leib, muinaisnorjassa hleifr. Nykysaksaksi se on Laib. Itämerensuomalaisissa kielissä sana on suunnilleen sama kuin suomessa ja tarkoittaa samaa. Karjalan kielessä se tarkoittaa myös viljaa, leipäviljaa, jyvää, jauhoa, ruokaa, ravintoa ja toimeentuloa. Tämän tapaisia merkityksiä sillä on myös suomessa. 

Grogi

Grogi oli amiraali Vernonin tuotekehittelyn tulos

Monet meistä haluavat nauttia viskinsä, konjakkinsa, gininsä tai vaikkapa romminsa  sekoitettuna kylmään veteen tai johonkin muuhun sopivaan juomaan. Tällaista juomaa sanotaan usein grogiksi.

Grogi-nimityksen kerrotaan olevan lähtöisin 1700-luvulta. Englannin laivastossa palveli tuohon aikaan amiraali sir Edward Vernon. Hänellä oli tapana pukeutua univormuun, joka oli valmistettu grogham-nimisestä kankaasta. Hän sai miehistöltä lempinimen Old Grog.

Vuonna 1740 amiraali määräsi, että matruusien rommiannos piti sekoittaa veteen. Tällainen seos sai nimen grog eli suomeksi mukailtuna grogi, eräissä murteissa myös roki. Grogi on siis amiraali Vernonin tuotekehittelyn tulos. Amiraali ei tämän laimennustemppunsa jälkeen kuulu olleen miehistön erityisessä suosiossa.

Amiraali Vernon kuoli vuonna 1757. Mutta vielä tänäkin päivänä me siis saatamme kohottaa grogilasimme tämän maineikkaan amiraalin kunniaksi.

Muita grogijuomia

Kaikilla juomia tarkoittavilla sanoillakin on oma etymologiansa. Esimerkiksi sanan viski, engl. whisky juuret ovat kelttiläisessä gaelin kielessä, jossa sana lienee ollut muodossa uisce beatha, suomeksi elämän vesi. Gaelinkielinen sana uisce polveutuu ikivanhasta indoeurooppalaisesta vettä merkitsevistä sanavartaloista *wed-, *wod-,  *ud- jne. Tämän saman sanan jälkeläisiä ovat mm. englannin water, ruotsin vatten, saksan Wasser, venäjän vodá sekä vodka (=pieni vesi), suomen vesi ja unkarin viz.

Muistettakoon, että elämän vettä tarkoittaa myös latinankielinen sana aqua vitae, josta sana akvaviitti on lähtöisin.

Suositun grogijuoman, ginin alkuperä on latinan katajaa tarkoittavassa sanassa juniperus ja sanan konjakki ranskalaisen Cognac-niminen kaupunki, jonka ympäristössä sijaitsevissa maakunnissa sen nimistä juomaa valmistetaan. Rommi-sanan alkuperästä tutkijat eivät ainakaan vielä ole päässeet yksimielisyyteen. Yksi selitys on, että sen lähtökohta olisi englannin maalaisslangin elämöintiä ja meteliä tarkoittava sana rumballion. Suomen kieleen sana on epäilemättä tullut ruotsista, jossa se on muodossa rom. Varmempaa tietoa sanan alkuperästä odotellessamme voimme kohtuullisesti nauttia rommia vaikkapa grogina.

Sotilasarvoja

Marsalkasta sotamiehiin

Hevosrengistä sotavoimien ylimmäksi päälliköksi. Tällainen urakierto on ollut marsalkalla. Ei kuitenkaan ihan aina henkilönä vaan sanana.

Sana marsalkka on lainautunut suomeen ruotsista. Vanhassa ruotsin kielessä sana marsalk on tarkoittanut kuninkaan tallimestaria, ratsuväen päällikköä ja sotaväen päämiestä. Kantaskandinavian   kielessä se tarkoitti tallimestaria ja ratsuväen päällikköä. Muinaisyläsaksassa marashscalc tarkoitti hevosrenkiä. Sanan germaaniseksi alkumuodoksi tutkijat ovat rekonstruoineet sanan marhaskalka. Hevosrenkiä sekin olisi tarkoittanut.

Suomen armeijan maavoimissa marsalkka on kaikkein korkea-arvoisin herra. Hänen jälkeensä tulevat kenraalit. Ruotsista tämäkin sana on kieleemme lainautunut. Nykyruotsiksi se on general. Se on ollut Ruotsissa sotilasarvona 1600-luvulta alkaen. Sanan takana on ranskalainen arvonimi capitaine général tai colonel général 'pää- tai yleispäällikkö'. Tässä capitaine-sanassa on myös suomen kielen kapteeni-sanan alku. Näiden molempien sanojen takana on sana caput 'pää'. Général-sanan lähtökohta on latinan generalis 'syntyperään liittyä, yleinen'. Tämän sanan takana on latinan sana genus 'suku, jälkeläinen laatu, laji ja luokka'.

Eversti ja majuri

Korkea-arvoinen upseeri on myös eversti mallinaan  ruotsin överste. Tämä on käännös saksankielisestä sanasta Oberst, aikaisempi muoto Obrist ja tarkoitti alun perin vain ylintä, myöhemmin ylintä johtajaa. Näiden sanojen alku on saksan sanassa ober, joka on komparatiivimuoto prepositiosta ob 'yläpuolella'.

Majuri on laina ruotsina sanasta major. Saksassa se on Major, espanjassa mayor. Näiden sanojen takana on latinan maior 'suurempi, vanhempi'. Maior on komparatiivimuoto adjektiivista magnus 'suuri'. Näiden sanojen alkumuodoksi on rekonstruoitu sana meg. Ikivanha indoeurooppalainen sana. 

Luutnantti tulee kieleemme ruotsista, jossa se on löjtnant. Tämä taas tulee saksan (Leutnant) kautta ranskasta.  Ranskan lieutenant on tarkoittanut mm päällikön alaista ja sijaista. Sanan alussa oleva lieu- tarkoittaa paikkaa, -tenant pitävää.

Luutnantti ja vänrikki

Vänrikki on ruotsiksi fänrik. Ruotsin kieleen se tuli saksasta. Sana oli jo 1500-luvulla muodossa Fahnrich. Tämä muodostuu sanoista fano 'lippu' ja -rich 'mahtava' Jälkimmäinen osa on nykysaksassa reich ja tarkoittaa rikasta. Myöhäisyläsaksassa faneri on tarkoittanut lipunkantajaa. 

Vääpeli, ruotsiksi väbel oli saksassa vv. 700-1100 Weibel. Tämän sanan lähtö on muinaissaksan  sanassa weibon 'liikkua sinne tänne'. Sana otettiin Saksassa sotilasarvoksi 1500-luvulla. Myöhäisyläsaksassa se tarkoitti oikeuden palvelijaa ja vanhemmassa uusruotsissa oikeuden vahtimestaria. 

Kersantti ja korpraali

Kersantti on ruotsiksi sergeant ja on tarkoittanut 1600-luvulla palvelijaa ja kersanttia. Ranskassa sana sergent tarkoitti 1050-luvulla palvelijaa ja 1588 vuodesta alkaen kersanttia. Sanan alku on latinan sanassa serviens 'palveleva'. Tämä taas johtuu sanasta servire 'olla orjana, palvella'. Latinan servus tarkoittaa orjaa.   

Korpraali tulee ruotsin sanasta korpral, Se on tarkoittanut päällikköä ja ylempiaroista miehistön jäsentä. Ranskan caporal on tarkoitanut päällikköä ja vuoden 1571 jälkeen alinta aliupseeria. Italiaksi korpraali oli caporale, jonka lähtökohta on sana capo 'pää'. Näidenkin sanojen alkuperä on latinan sanassa caput eli pää.

Sota ja mies

Sotamies, sotilasarvo sekin. Siis sotiva mies, joita kaikki edellisetkin tietenkin ovat. Sana sota on vanha on kaikissa lähisukukielissämme suunnilleen samanlaisena ja tarkoittaakin samaa. Etäsukukielessämme mordvassa sana on muodossa sudoms ja tarkoittaa manaamista ja kiroamista. Melko sattuva merkitys. Mies-sanalla on vastineensa kaikissa itämerensuomalaisissa kielissä, merkitys sama kuin suomessa.

Edellä mainitut arvonimet kuuluvat armeijaan. Lainaa on tämäkin sana, ruotsin kautta ranskasta tullut. Ruotsissa se on arme, ranskassa armeé, joka on johdannainen verbistä armer 'aseistaa'. Näiden sanojen takana on latinan sana armare 'varustaa, aseistaa'. Latinan armata tarkoittaa sotavoimia. Espanjan sana armada kuuluu samaan sanueeseen.

Alko-etymologiaa

1930-luvulla Viipurissa oli  kenkäkauppias nimeltään Alpo  Kolehmainen. Hän muodosti nimensä alkukirjaimista tuotemerkin ALKO. Tämä nimi oli mm. hänen myymiensä kenkien pohjissa. Muuan vanha viipurilainen toimittajakin kertoi minulle aikoinaan kävelleensä ALKO-merkkiset kengät jaloissaan. Tällä tuotemerkillä ei siis alun perin ollut mitään tekemistä alkoholin kanssa.

Alpo Kolehmainen meni konkurssiin ja konsuli, tehtailija Mikko Vilska osti konkurssipesän tuotemerkkeineen.

Kun Oy Alkoholiliike Ab vuonna 1932 perustettiin, yhtiö osti tuotemerkin ALKO käyttöoikeuden Vilskalta. Hinta oli huimat 1500 markkaa. Sillä sai tuohon aikaa 60 pulloa virolaista paloviinaa. Halvalla meni. 

Alkoholi

Sana alkoholi tulee arabian kielestä, jossa se oli muodossa *al-kuhl tai *al-kohl. Sanan etuliite al- on sama kuin englannin kielen määräinen artikkeli the. *Kohl, *kuhl tarkoitti antimonia (suomeksi kai lyijyhohde). Siitä tehty jauhe sekoitettiin veteen. Tällaisella tahnalla värjättiin kulmakarvoja. Alkoholi oli siis alun perin jonkinlainen silmämeikki.

Sana *alkuhl - *alkohl rupesi vähitellen tarkoittamaan minkä tahansa aineen hienointa osaa. Kun arabialaiset joskus vuonna 1000 jKr. keksivät tislaustaidon, sana rupesi tarkoittamaan myös viinin hienointa osaa eli spiritus vinoa, viinin henkeä, sielua. Vielä 1700-luvulla ranskalainen Trevoux’n sanakirja kertoo sanan alkohol tarkoittavan jauhetta.

Elias Lönnrot suomensi sanan alkohol sanalla ydinviina. Tämä sana ei koskaan vakiintunut kieleemme. 

Olen käsitellyt näitä asioita mm. Tiede-lehden numerossa 7/2002.

Rippikoulu

Rippikoulu

Sana rippi tarkoittaa (Herran) ehtoollista. Mutta myös nuhtelua ja nuhdesaarnaa. Sana on tullut suomen kieleen myöhäisestä muinaisruotsista, jossa se on ollut muodossa skipt ja skrift ja tarkoittanut ripitystä, synnintunnustusta, katumusta ja katumuksenharjoitusta. Nykyruotsiksi se on skrift ja tarkoittaa rippiä. Näiden sanojen alku on latinankielisessä sanassa scriptum, joka tarkoittaa kirjoitusta ja kirjaa.

Sana koulu on laina ruotsista. Nykyruotsiksi se on skola. Se muinaisruotsalainen muoto oli skole ja tarkoitti luentoa ja koulua. Kantaskandinaavialainen muoto oli schole. anglosaksisten muinaiskielten scol. Nämä sanat ovat lähtöisin latinan luentoa, esitelmää, oppilaitosta, koulua ja koulukuntaa tarkoittavasta sanasta schola. Tämän juuret taas ovat kreikankielisessä sanassa skhole, joka on tarkoittanut vapaa-aikaa, lepohetkeä ja henkistä askartelua lepoaikoina. Siis aivan eri asiaa kuin nykykoulumme. 

Konfirmaatio 

Rippikoulu huipentuu ripille pääsyy eli konfirmaatioon, jota usein sanotaan ripille pääsemiseksi.  Tämä tulee latinan verbistä confirmare, joka tarkoittaa lujittamista, vahvistamista, voimistamista ja turvaamista. 

Konfirmaatio tapahtuu kirkossa. Tämä sana on luultavimmin lainaa ruotsista. Nykyruotsiksi se on kyrka. Muinaisruotsalainen muoto oli kirkia ja kyrkia, muinaisnorjalainen kyrkja, kirkja, muinaisalasaksalainen kirika, muinaisyläsaksalainen kiricha. Sanan lähtömuoto on kreikan kyriakon, kyrikon 'Herran huone, Herralle kuuluva'. Kreikan kyrios tarkoittaa Herraa.

Öylätti ja viini 

Konfirmaatioon kuuluvat erottamattomasti myös leipä eli öylätti ja viini, jonka pappi konfirmoitaville jakaa. Sana öylätti on lainautunut suomeen luultavimmin ruotsissa, jossa se nykyisin on muodossa oblat. Muinaisruotsissa se oli öfläte tai ofläte. Joissakin ruotsin murteissa se on vieläkin övlät. Tällaisesta muodosta se lienee suomeenkin lainautunut. Sanan takana on kirkkolatinan ehtoollisleipää tarkoittava oblata, jonka takana taas on latinan oblatum eli esille pantu, uhrattu, uhri. Oblatum on passiivin partisiipin perfekti verbistä offere 'tarjota, viedä eteen'.

Sana viini on lainautunut suomeen skandinaavisista kielistä, joissa se oli muodossa viina ja tarkoittanut nimenomaan viiniä.  Tällaisena se tuli suomen kieleenkin.  Esimerkiksi Agricolan Uuden testamentin käännöksessä viinirypäle on Wina maria. Nykyruotsiksi viini  on vin, saksaksi Wein, englanniksi wine jne. Latinan vinum lienee näiden sanojen lähtömuoto. Mikä on tämän sanan takana, on epäselvää. Jotkut tutkijat arvelevat sanan tulevan jostakin kaukasialaisesta kielestä. Sanan rekonstruoitu alkumuoto voisi olla vaikka voino.

Pappi ja pastori 

Pappihan tämän leivän ja viinin jakaa. Sana pappi on suomessa slaavilainen laina. Venäjäksi pappi on pop. Myöhäisalasaksassa se oli muodossa pfaffo. Sanaa on pidetty alun perin kreikasta tulleena, mutta myös germaanista alkuperää jotkut pitävät mahdollisena. 

Pappia sanotaan myös pastoriksi. Tämä sana johtuu latinan sanasta pastor eli paimen. 

Edellä käsittelemäni sanat ovat siis kaikki lainaa, siis melko uusia sanoja kielessämme. Tämä on hyvin ymmärrettävää, koska ne ovat kristinuskon mukanaan tuomia. Sana viini/viina saattaa kuitenkin  olla jo vanhempaa lainaa. 

Juhannus 

Juhannusta vietetään Johannes Kastajan muistoksi. Vielä muutamia vuosia sitten suomalaisten juhannus oli 24.6. koska sitä pidettiin hänen  syntymäpäivänään. Virossa Juhannus on vieläkin entisellä paikallaan. Tänä vuonna vietinkin suomalaisen juhannusaaton palellen Kumpulassa ja virolaisen lämpimässä Tallinnassa. 

Nimi Johannes on kreikkalais-latinalainen muoto heprealaisesta nimestä Jochanan, joka on suomeksi Jahve on armollinen. Jahve eli Jehova on heprealaisten jumalan nimi. Se on luultavasti samaa alkuperää kuin hepreankielinen sana ehjee, joka tarkoittaa minä olen.

Sanan Jochanan foinikialais-karthagolainen rinnakkaisnimi on Hannibal. Se tarkoittaa Baal on armollinen. Baal oli foinikialaisten eli filistealaisten jumala. Myös Bal on alun perin heprealainen ilmaisu. Se tarkoittaa herraa ja ylhäistä. 

Hannibal oli karthagolainen sotapäällikkö, joka pitkään uhmasi Rooman imperiumia ja pääsi aivan Rooman porteille asti. Lopulta roomalaiset kuitenkin voittivat karthagolaiset ja Hannibal joutui surmaamaan itsensä.  Latinankielinen ilmaisu Hannibal ante portas eli Hannibal (Rooman) porteilla alkoi ajan mittaan tarkoittaa mitä tahansa Rooman valtakuntaa uhkaavaa vaaraa

Johanneksen nimestä ovat Suomessa lähtöisin mm. nimet Juhani, Jussi, Jukka jne. Ruotsalaisilla on Johan, englantilaisilla John ja Johnny, espanjalaisilla Juan, ranskalaisilla Jean, unkarilaisilla Janos, venäläisillä Vanja sekä Ivan. Virolaisilla on Jaan ja juhannus onkin viroksi jaanipäev.

Johanneksen ns. sisarnimiä ovat Suomessa Hanna, Hannele, Jaana, Jenni jne. Ranskalaisilla on vastaavasti Janette, italialaisilla Giovanna, espanjalaisilla Juana ja Juanita, englantilaisilla Jane ja Jenny. 

 Raamattu ja Biblia

Sana Raamattu on lainautunut suomeen luultavasti virosta. Viron kieleen se on tullut muinaisvenäjän sanasta gramata tai gramota , joka on tarkoittanut kirjaimia, kirjoitusta, asiakirjaa ja kirjettä. Alun perin sana on lähtöisin kreikan sanasta grammata eli kirjaimet. Virossa sana raamat tarkoittaa vieläkin kirjaa. 

Ruotsin kielen raamattua tarkoittava sana Bibel tulee latinan kautta kreikan sanasta bibli'a eli pienet kirjat. Sanan alku on kreikan papyrusrullaa ja kirjaakin tarkoittava sana biblion, joka on paperia ja kirjaa tarkoittavan sanan byblos yksi muoto. Tämän sanan alku taas on Byblos- nimisen kaupungin nimessä.  Byblos oli Foinikian kaupunki, josta kreikkalaiset tuottivat papyrusniinet. 

Byblos-sanan jälkeläinen on monissa Euroopan kielissä, englannissa the Bible, saksassa Bibel, venäjässä Biblija, espanjassa Biblia jne. Viroksi se on Biibel. Sen johdannainen on suomea lukuun ottamatta kaikissa muissakin itämerensuomalaisissa kielissä. Onhan sana Biblia suomessakin tuttu etenkin vanhassa kirjakielessä.

Islamilaisten pyhän kirjan nimi Koraani tulee arabiankielisestä sanasta al-qor'an, joka tarkoittaa luentaa ja lukemista. Sanan  guir'an  lähtökohta on verbissä qara'a eli lukea ääneen. 

Repo

Repo on nimi, joka on näyttävästi ja kuuluvasti tuotu esiin tiedotusvälineissä, koska tämän niminen henkilö on ehdolla EU-parlamenttiin.

Repo on ikivanha sana. Se esiintyy kaikissa suomen sukukielissä. Karjalan kielellä se on repo, reboi ja rebolaine, lyydiksi rebuoi ja rebuo, vepsäksi reboi, rebej, vatjaksi repo, viroksi rebane ja liiviksi re'bbi. Virossa rebu tarkoittaa myös munankeltuaista ja punakellertävää väriä. Sana tunnetaan myös etäisimmissä sukukielissämme, joissa se tarkoittaa suunnilleen samaa kuin meilläkin, siis kettua. Esimerkiksi unkarissa sanan vastine tarkoittaa paitsi kettua myös viekasta. 

Sanan suomalais-ugrilaiseksi alkumuodoksi on rekonstruoitu sana *repa. Sana saattaa kuitenkin olla myös indoeurooppalaista alkuperää. Kanta-arjalainen alkumuoto olisi tutkijoiden mukaan *reuposio, ja tarkoittanut kettua ja sakaalia. Myös nykypersian robah tarkoittaa kettua.

Ruotsiksi kettu on räv. Tämän sanan arvellaan lainautuneen ruotsiin itämerensuomalaisista kielistä. 

Sana repo on luultavasti lähtökohtana myös Tallinnan muinaiselle nimelle Reval. Suomalaisen suussa tämä sana jo muinoin vääntyi muotoon Rääveli.  Virolainen tutkija Lennart Meri arvelee, että nykyisen Tallinnan paikalla käytiin muinoin turkiskauppaa ja ketun eli revon nahka oli yksi arvon mitta ja vaihdon väline. Nykyinen Tallinnan nimi tulee sanoista taani linn eli Tanskan linna.

Jos repo-sanaa nimenä ruvettaisiin oikein tosissaan viemään Eurooppaan, se kannattaisi kääntää espanjaksi.  Tunnetaanhan nimi Zorro vähäväkisten auttajana.

Asia on tapetilla

Asia on tapetilla, sanotaan, kun siitä jossakin keskustellaan.

Tapetithan ovat seinillä. Miten asia voi siellä olla?

Aikaisemmin tapetilla on tarkoitettu mm. kangasta, liinaa.  Sillä on voitu tarkoittaa myös pöytäliinaa.

Kun jotakin asiaa kokouksessa pöydän ääressä käsiteltiin, sanottiin ja sanotaan vieläkin asia on pöydällä, siis pöytäliinalla eli tapetilla.  

Pääsin pälkähästä

Pääsin pälkähästä, sanotaan joskus, kun on päästy jostakin hankalasta tai tiukasta tilanteesta. Mistä silloin oikeastaan on päästy?

Sanan perusmuoto on päläs. Se tarkoitti ennen suksessa olevaa sidettä ja sitä kohtaa, johon kenkä kiinnitettiin. Pälkähässä jalka pysyi tiukasti kiinni suksessa eikä helposti päässyt irti. Jalka ei päässyt pälkähästä. 

Myöhemmin pälkähästä pääseminen rupesi tarkoittamaan yleensä vaikeasta tai hankalasta paikasta tai tilanteesta pääsemistä.

Sana ja analyysi

Blogini nimi on sana-analyysi. Analysoidaanpa sekin sana. Alkuosa eli sana on suomea ja sillä on samaa merkitsevät vastineensa kaikissa lähimmissä sukukielissämme sekä saamessa eli lapinkielessä. 

Analyysi on lainautunut kieleemme kreikasta ja latinasta, joissa se on ollut muodossa analysis ja tarkoittanut irrottamista, hajottamista ja ongelman ratkaisemista. Analysis johtuu kreikan sanasta analyein 'irrottaa, avata'. Tämä sana on puolestaan muodostettu sanoista  ana 'auki'  ja lyein 'irrottaa'. Tutkijat ovat rekonstruoineet lyein-sanan indoeurooppalaiseksi alkumuodoksi *lew, joka olisi tarkoittanut leikkaamista ja erottamista.

Sana-analyysia sanotaan yleensä etymologiaksi. Kreikkaa ja latinaa tämäkin sana on alkuaan ja tarkoittaa sanan todellisen merkityksen osoittamista. Kreikan etymon on suomeksi 'sanan todellinen merkitys'. Tämä tule sanasta etymos 'todellinen, tosi'. Logia tarkoittaa tiedettä. 

Hokkus pokkus

Hokkus pokkus, taikuri on kautta aikojen sanonut meillä ja muuallakin maailmalla. 

Tämä vanha, kansainvälinen ilmaisu juontaa alkunsa aikaan, jolloin kristillisissä kirkoissa käytettiin latinaa. Herran Pyhää Ehtoollista jakaessaan pappi lausui sanat: "Hoc est corpus." Suomeksi sama asia sanotaan: "Tämä on ruumiini." 

Tavallinen rahvas ei tietenkään tästä latinankielisestä lauseesta mitään ymmärtänyt. Jotakin maagista siihen kuitenkin tiedettiin sisältyvän. Ja "Hoc est corpus" vääntyi monissa kielissä muotoon "Hokkus pokkus". Ja taikurit ottivat sanat omaan maagiseen käyttöönsä.

Usein Hokkus pokkus -fraasin jälkeen taikuri sanoo vielä "Piliokkus". Tämän sanonnan lähtökohta on latinan sana "Filiaque" eli "Ja Poikani".

Pääsiäinen

Pääsiäinen oli uudissana 

Suomenkielinen pääsiäisen nimi on täysin erilainen kuin esimerkiksi ruotsinkielinen. Näin on vaikka kristinusko uusine juhlineen paljolti tulikin Suomeen Ruotsin kautta. 

Jotkut etymologiset sanakirjat toteavat vain varovasti, että tämän juhlan suomenkielinen nimi luotiin kainoussyistä. 

Ruotsiksi pääsiäinen on påsk. Tämän sanan juuret ovat heprealaiperäisessä passah-juhlan nimessä. Jossain vaiheessa ruotsinkieliseen nimeen tuli tuo k. Muinaisruotsissa sana oli monikollisessa muodossa paskar. Myöhemmin sana lyheni ja sen ensimmäinen a labiaalistui. Näin  sana sai nykyisen muotonsa påsk. 

Tuo muinaisruotsalainen sana oli varmaan lainautunut myös suomen kieleen muodossa paska, mutta se oli jo varattu toiseen käyttöön eikä sitä voitu ottaa kristillisen juhlan  nimeksi. 

Keskiaikaiset kielitieteilijät, siis papit loivat uudissanan pääsiäinen. Sana saattoi viitata paastosta pääsemiseen, israelilaisten pääsemiseen Egyptin orjuudesta tai Jeesuksen pääsemiseen haudasta.

Päivä pulkassa

Päivä on pulkassa, sanotaan joskus työpäivän päätyttyä. Mikä tällainen pulkka on, jossa päivää pidetään? Yleensähän pulkka tarkoittaa jonkinlaista rekeä tai ahkiota, sellaista, jolla joulupukki tuo lahjoja. 

Tämän ilmaisun juuret vievät torppariaikaan. Torppari joutui aina vuokrasopimuksen mukaan tekemään isännälleen tietyn määrän työpäiviä eli taksvärkkipäiviä. 

Päivän pulkka oli keskeltä halkaistu puinen palikka. Kun torppari oli tehnyt tämän taksvärkkipäivän, isäntä veisti palikkaan loven niin, että se tuli molempiin puolikkaisiin todisteeksi tehdystä päivästä. Isännälle jäi palikan toinen puoli, torpparille toinen. Päivän pulkka oli siis eräänlainen kellokortin varhainen edeltäjä.